HUKKA
Hei paskiainen. Sä veit mun neitsyyteni, mitä kadun yli kaiken. Sä olit kusipääpetturi, kävit työmatkoillas nussimassa exääsi. Mä olin 18-vuotias nuori, tyhmä ja sairaalloisen naiivi teini, joka lankes sun herkkään puoleen, minkä paljastit mulle osastolla. Olihan se kivaa, sä soitit kitaraa ja mä lauloin. Me sanoitettiin yhdessä biisejä. Sä näytit mulle sun kirjoittamia runoja, mä näytin sulle omani. Sä pyysit mua suunnittelemaan itelles tatuoinnin. Mutta sitä mä en tajunnut, kuinka itsekäs sika sä loppujen lopuks olitkaan. Se oli vain sinä, sinun stunt-temppusi, tuunatut autosi, koko vitunkirjava historiasi johon mahtui menoja ja meininkejä. Sä et ikänä osannu ajatella omaa pientä munaas pidemmälle. Sä haukuit ja väliin ylistit mulle eksääsi, säilytit yhä sen vaatteita kämpässäs ja kehuit kuinka hyvä vaatemaku sillä oli. Ja mulle kehtasit kerran mainita, että mulla oli sun makuun liian löysät farkut lahkeista, naisella kuulemma pitäisi olla kireääkin kireämmät housut että muodot tulisivat paremmin esille. Silloon mä suutuin sulle. Mä ole mikään vitun ihonmyötäinen herkkupala, mä rakastin niitä mun farkkuja! Sä kehtasit vielä ehdottaa mulle, et tuut mun mukaan ostamaan mulle seuraavalla kerralla oikeankokoiset housut. Mä olin sulle vaan koriste-esine jota oli kiva nussia ja joka oli miellyttämisenhalultaan valmis kaikkeen. Olisin ollut valmis siihenkin ku sä ehdotit sitä vitun tupladildoa, jonka toisen varren olisit halunnut tunkea perseesees. Mutta sä jänistit siinäkin asiassa, pelkuri. Kai mä jo silloon tajusin, että oon sulle vaan laastari, mutta mä oikeasti ihastuin suhun sata lasissa. En mä sua kuitenkaan kerennyt rakastamaan, sä jätit mut julmimmalla tavalla. Lakkasit yhtäkkiä pitämästä yhteyttä. Mä yritin saada sua kuukauden ajan kiinni, sä et vastannu puheluihin, viesteihin, mihinkään. Mä kirjoitin sulle pitkän, pitkän sähköpostin, petasin sulle mahdollisuuden jättää mut mahdollisimman siististi: Pyysin sulta vain vastausta suhteen jatkolle. Kyllä tai ei. Haluatko sä jatkaa vai et? Sulta tuli yksinkertainen vastaus yksinkertaiseen kysymykseen: "En". Saan toki syyttää myös sun lisäksi itseäni, mielisairaalassa alkanut kahden hullun suhde on jo lähtökohdiltaankin niin epävarma, että takeita onnistumisesta on hyvin vähän. Mun ois pitänyt olla viisaampi. Tarkkanäköisempi. Vahvempi. Tajuta se, että sun ja sun entisen erosta oli kulunut vasta hyvin vähän aikaa, ja kuten mulle avauduit, se oli ollu riitaisa. ja yllätys, ämmäs oli pettäny sua. Ja sä petit mua.Tekopyhä runkkari! Kaikenkaikkiaan sä olit sekä herkkä, henkevä ja eksyksissä, että omahyväinen, itsekäs ja ylpeä mulkku. Mut sä tuoksuit vastustamattomalle ja sun kaa oli kiva panna rekan ylähytissä, saunassa ja milloin missäkin. Olit kokeilunhaluinen ja tyydytit mun kokeilunhalua. Kiitos siitä.
PS. Sulla oli pienin muna mitä oon ikänä nähnyt.
PANU
Sulle mulla ei oo sanottavasti sanottavaa. Mä eron kuohuissa kerkesin avautua ja sanoa sulle kaikesta, niin hyvästä kuin pahastakin. Kirjoitin sulle myös 22 sivuisen kirjeen, miksi meidän suhde loppuu, mitä oon saanu sulta, oppinu sulta jne. Siitä mä oon edelleen vähän vihainen, että yritit pettää mua kolme kertaa. Sä et siinä onnistunu, koska kaikkien mielestä sä olit täysi taukki ja omituinen. Mua vaan naurattaa nyt kun muistelen asioita, sun kanssa oleminen oli omituisen villiä aikaa. Mutta sitä en voi unohtaa, kuinka sä yritit manipuloida, riistää, tukehduttaa ja saada mun persoonan täydellisesti häkitetyksi. Sun ikiomaksi pieneksi nöyräksi, aivottomaksi, tahdottomaksi nukeksi, jota voisit hallita ja riistää mielin määrin. Onni onnettomuudessa, että mä kasvoin sulta salaa ja vahvistuin, löysin itseni ja omat voimavarani. Itsenäisyyteni ja vihan katkaista sun tukehduttava vallan köysi mun kaulani ympäriltä. Sulta mun ehkä pitäis pyytää anteeks sitä, että me oltiin edelleen suhteessa, joskin puoli vuotta sitten kuolleessa, kun mä ihastuin mun nykyiseen mieheeni. Sori.
PS. Seksi sun kanssa oli sairasta ja kivaa!
MASA
Sä olit mun ensirakkaus. Susta on ehkä vaikeinta kirjoittaa, koska me ei ikinä silleen seurusteltu. Se oli sitä hullua nuoruusaikaa. Sä näit nää mun kaksi edellistä floppia ja kyllä vain, mä unohdin sut siksi aikaa. No ketä mä tässä petän jossen itseäni, sä olit silti aina läsnä- Siellä jossain, mun alitajuntani syvimmissä syövereissä, lippaassa johon olin sut haudannut. Mutta se lipas oli niin täynnä tunnearvoa, että pakkohan mun oli sinne kurkistaa silloin tällöin. Paitsi tuossa mun ensimmäisessä suhteessani Hukan kanssa. Mä muistan kun sä ekaa kertaa näit Hukan. Sun silmien terävän välähdyksen. Mä en edelleenkään oikeen ota selvää mitä se välähdys tarkoitti. Mutta mä muistan kuinka mä nautin, ku tiesin jollain salaperäisellä, nimellämainitsemattomalla tavalla satuttavani sua. Että mulla oli joku toinen, että mä kelpasin jollekin toiselle. Sulla oli sun valintasi. Valintasi jota sä viimekerralla mut nähdessäni tunsit hieman katuvan. Voi vittu että mä nautin! Sä oot mulle enää ystävä. Ja sä oot tienny sen, että olit mun ensirakkaus. Sä oot aina voimain tunnossas tai voimasi olleen alamaissa luottaa siihen, että mä oon täällä jossain ja rakastan sua aina. Häh häh hää! Mä niin odotin tätä hetkeä, kun mun sydän on täysin toisen oma, nykyiseni oma ja sulla ei oo enää valtaa muhun! Paitsi unissa. Silloin sä yhä oot mulle läsnä. Sä vierailet ja teet jotain mulle. Sellaisia asioita mitä ei sanota ääneen. Ja jos mä oon rehellinen, tietyssä kännitilassa mä rupean aina muistelemaan sua. Muistelemaan menneitä. Välillä mua huvittais olla suhun yhteydessä, ihan ystävänä. Mutta silloinkin mä rupean epäilemään omia tarkoitusperiäni. Eli parempi vain, etten sohi vanhaa hiillosta. Tai tuhkaahan se nykyään on, mutta se olisi silti liian vaarallista. Koska edelleen, silloin harvoin kun me nähdään, meidän välillä väreilee se jokin. Ovatko ne vain menneisyyden haamut? Vai jotain aivan muuta? Saavuttamaton unelma? Tieto, että tässä hetkessä, tässä tilassa asiat voisivat olla aivan toisin?
Mene ja tiedä, se on asia jota emme koskaan saa selville. Mutta katkeransuloisena, mä muistan viime kesältä edelleen sun syvältä vihlaisevan olemuksesi kun sä tajusit että mä olen vihdoin vapaa kaikesta menneestä. Ehkäpä mä vihdoin sain kostoni? Luoja tietää ja ehkä mä en ees halua loppupeleissä tietää enää yhtään mitään meistä kahdesta ja siitä mikä joskus oli.
PS. En mä sun mainostamaa 22cm:stä mulkkua olisi halunnutkaan!
-Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti