Hyväsydämisyyden hintana tippuri?

Tänään sattunutta: Istumme mieheni kanssa molemmat koneillamme. Normaali käytäntö parisuhteessamme näin arki-iltana. Yhtäkkiä ovikelloa soitetaan mahtipontisesti kuin maailmanlopun edellä. Mieheni ponnahtaa paikoiltaan ylös ja suuntaa määrätietoiset, vihaiset askeleensa ulko-ovelle. "Katto ny ovisilmästä kuka siellä" minä sihisen sännätessäni hänen selkänsä taakse. En ehdi sanoa enempää, kun mieheni tempaisee oven auki. Oven takana seisoo meille ennestään tuntematon laihaakin laihempi naishenkilö yllään vain puolipitkä tuulitakki. "Te metelöittä, täältä kuuluu metelijä!" Mieheni vilkaisee matamia tuiskeasti ja ärähtää että täältä ole mitään meteliä kuulunut, rauhallista koti-iltaa vietetty! Naisen harittavat silmät täyttyvät kyynelistä: "Mää en jaksa ennää, mää en saa unta". Mieheni painelee takaisin koneelle ja aloittaa vittuuntuneena avautumisen pelikavereilleen mikin välityksellä. Minä jään seisomaan epätietoisena ovelle. Nainen heijaa itseään edes taas ja kuiskii: "Mää en saa unta. Mää oon nii väsyny tähän meteliin". Totean rauhoittelevasti, että meiltä meteliä ei ole voinut kuulua, toistelen lempeästi mieheni sanoja mukaillen, että ihan rauhallista koti-iltaa tässä ollaan vietetty. Nainen seisahtuu kuin seinään. "Tiedätkö mitä, yläkerran mustat poijaat vie mun jääkaapista ruuvat. Ne varasti mun avaimenkin, mää jouduin ottamaan sen niiltä takasin". Päässäni alkaa raksuttaa mielenterveysdiagnoosit: Personaallisuushäiriö, nojaa. Skitsofrenian kirjoon kuuluva sairaus, mikä ettei? Seuraavan 45 minuutin ajan saan kuulla mitä uskomattomimman elämänkerran: Mahtuu ihmetekoja, Jeesusta, hyväksikäyttöjä, perintöriitoja, luovuutta, syömishäiriötä, teräviä analyysejä elämästä, perhetaustoja, elämän monimutkaisuutta, tohtorinarvoa, sairaalareissuja, väkivaltaisia miehiä, alkoholi-ongelmaa ja sellainen tunteiden skaala kotikynnykselläni, että menen pyörälle päästäni. Nainen haluaa profetoida minulle. Tarttuu käteeni ja antaa sanojen virrata. Halaamme monta kertaa. Tilanne on yhtä aikaa kummallinen, järkyttävä ja oudolla tavalla lämminhenkinen. Edessäni seisoo ilmeisen älykäs ja ilmeisen harhainen ihminen, joka silmiinnähden helpottuu saadessaan purkaa sydäntään tuntemattomalle. Selviää, että nainen asuu viereisessä rapussa. Juttelun lomassa ehdotan naiselle varovasti sairaalaa "jossa saisi levätä ja nukkua rauhassa ilman häiriötekijöitä". Nainen kertoo olleensa aikanaan sairaalassa, missä hänestä yritettiin tehdä hullua. Hän kertoo myös sellaisia kauhutarinoita "sairaalassa" olostaan, että haluan vain sulkea korvani ja saada kauhuleffamaiset mielikuvat pois päästäni. Juuri kun luulen pääseväni naisesta eroon ja nukkumaan, hän purskahtaa kyyneliin ja nojautuu olkapäätäni vasten. Kun jaksan lohduttaa taas tovin, naisen ilme kirkastuu ja pian huomaan hänen omaavan ovelan huumorintajun. Ja kun olen hivuttamassa ovea kiinni, alkaa taas parku ja samoista asioista jauhaminen. En tiedä itsekään mistä lähestulkoon buddhalainen kärsivällisyyteni kumpuaa, sillä kivuliaasta korvatulehduksestani huolimatta jaksan kuunnella naisen loppumattomia turinoita. Ilmaisen vihdoin ja viimein olevani menossa nukkumaan, totean ystävällisesti että hei, täälähän on hiljaista, nyt ei ainakaan kuulu meteliä. Josko laitettaisiin itsemme yöpuulle molemmat? Naisen silmissä välähtää ja hän toteaa matalaan sävyyn: "Nyt on. Mutta ne hiillostavat". Huokaisen vain, oivoi. Vihdoin nainen kääntyy lähteäkseen, mutta palaa vielä kerran ja toteaa: "Mies kävi aikoinaan Virossa huorissa ja tartutti muhun tippurin". Hyvää yötä, kiitos kun kuuntelit! Ki-iitosta vaan, parahdan ja läimäisen oven kiinni. TIPPURI?? Voiko sellainen tarttua silmien limakalvosta kyynelten mukana minun rikkinäiseen ihooni, sillä olen raapinut kuivaa ihoani olkapäistä ja se on lievillä verinaarmuilla?! Hysteerisenä ryntään vessaan jynssäämään olkapäätäni ja käsivarttani. Parun miehelleni, että voiko hyväsydämisyyteni hintana olla tippuri?? Avaudun asiasta välittömästi facen kautta Ilottomalle Ilonalle ja saan salamannopeasti eteeni tippurin oireet, tartuntavaiheet ja hoito-ohjeet. Tippuribakteeri voi tarttua käsien välityksellä silmään silmätulehdukseksi. Ei saatana! Paniikissa etsin käsidesin käsiini ja hinkkaan sitä koko yläkroppaani. Pois, pois, pois kaikki eltaantuneet vieraan ihmisen tippuritartunnat!
Minua naurattaa oma hysteriani ja peljättää, kyllä vain, mahdollinen bakteeritartunta. Onneksi minulla on parhaillaan menossa antibioottikuuri korvatulehdukseen.

No niin, Julia jää mielenkiinnolla odottamaan tuleeko tartunta vai ei. Jos tänne lukijoita eksyy, niin vedonlyönnin voi pistää pystyyn. Lupaan raportoida asiasta lisää, jos oireita ilmaantuu!

PS. Osa naisen tuntomerkeistä ja tarinan yksityiskohdista on muutettu.

-Julia-