Diagnoosina maanis-depressiivisyys

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, maanis-depressiivisyys. Nimi kertoo oleellisesti sairauden kulusta. Kaksi suuntaa, kaksi ääripäätä. Mieli kuin keinussa, vaikka keinumisessa saavutetaankin lakipiste, liike ei pysähdy.

Poimin pienen faktan kaksisuuntaisen hallintakurssin vihkosesta, joka kertoo hyvin oleellista taudista:

"Sairauteen liittyy peritty biokemiallinen häiriö, joka aiheuttaa epävakaisuutta hermoimpulssien siirrossa aivoissa. Viestin kulku hermosolusta toiseen hermosoluun välittävissä välittäjäainetoiminnoissa, sekä myös hermosolun sisällä on häiriintynyt."

Sairauteen liittyy kolme vaihetta jotka vuorottelevat: Hypomania, mania ja masennus.

Hypomaniassa tunnen olevani oma itseni parhaimmillaan; Olen pirteä kuin peipponen, elämä on kaikessa monimuotoisuudessaan suuri seikkailu, joka päivä on uusi mahdollisuus! Olen hyväntuulinen ja hurmaava, rakastan ihmisten seuraa ja elehdin paljon käsillä puhuessani. Olen flirttailevan vilkas, rakastan puhumista ja tulevaisuuden suunnittelua yli kaiken! Kukoistan ihmisenä ja jaksan panostaa ulkonäkööni ja tekemiseen; Koulu tai työt sujuvat erittäin hyvin, sillä olen tarmokas ja itsevarma. Välillä olen myös ailahtelevainen. Tuntuu kuin hyppisin uimalaudalla. Välillä hieman alas, mutta koko ajan korkeammalle.

Hypomaniaani seuraa usein mania, joka onkin sitten umpihulluuteni multihuipentuma. Mitä hypomaniassa tunnen olevani energinen, maniassa olen itse äly ja väläys! Energia-aaltoa koko ihminen. Nukun todella vähän, hetket ovat pakahduttavia. Ääriviivat ja muodot jotenkin terävämpiä, värit kirkkaita, melkein räikeitä. Olen mahtava, kaikkivoipa, riemu ja ratto! Seksuaalisuuteni korostuu potenssiin sata. Saan monia tuhoisia päähänpistoja: Rahankulutukseni on holtitonta, juomiseni valuu yli äyräiden. Ihmissuhteissa saatan olla täysi hirviö, sillä luulen lukevani toisten ihmisten ajatukset. Tulkitsen ihmisten pienen pienistä eleistä vaikka mitä, tietenkin oman pääni mukaan. Näen maagisia syy-seuraussuhteita ja elämä on täynnä symboleita, joitan bongailen arki-elämän pienistä asioista. Nämä symbolit ovat merkkejä, jotka tarkoittavat milloin mitäkin ja toimin niiden mukaan. Hyväksi maniassa täytyy lukea luovuuteni, joka on silloin huipussaan: Dramaattisia maalauksia, taidokkaita piirustuksia, lähes skitsofreenisia runoja ja tajunnanvirtaa joka on vain saatava ulos minusta! Ajatuskset pääni sisällä kulkevat jopa kuudella tasolla yhtä aikaa: Luovuus, dialogi itseni kanssa, tulevaisuus, tajunnanvirta, seksuaaliset mielikuvat- ja teot ja tämä hetki. Niin hullua, niin hengästyttävää!

Menneisyydessä maniani on pisimmillään kestänyt n. viikon ajan. Sen jälkeen se yleensä muutuu sekamuotoiseksi jaksoksi. Välillä ollaan vuoristoradan adrenaliinipiikkejä aiheuttavassa yläilmoissa, sieltä sitten rymisten alas. Alas helvettiin asti. Sekamuotoisessa jaksossa itsemurhariski on suurin. Olen kerran sekamuotoisen jakson kourissa yrittänyt itsemurhaa lääkkeiden yliannostuksella. Luojan kiitos selvisin sairaalaan ja sieltä sydäntarkkailun kautta aikuisten osastolle. Siellä sairastuin uudelleen pieneen maniaan, mutta maniani saatiin kuriin löytämällä tasaava lääkitys. Maniajakson jälkeen seuraa luonnollisesti syvä masennus, olenhan kuluttanut kaiken energiani loppuun. Masennusjakso on täysin vastakohta manialle. Värit haalistuvat, maailma hidastuu, aika tuntuu kulkevan takaperin, kunnes se pysähtyy. Nukun paljon, itkeskelen pienimmistäkin asioista, kunne s kyynelvirtani tyrehtyvät ja en enää pysty itkemään, sillä mikään ei tunnu miltään. Olen elävä kuollut. Haluan vain kuolla pois, mutta minusta ei ole edes tappamaan itseäni, olen niin saamaton luuseri.

NYKYHETKI:

Vaikka sain kaksisuuntaisen diagnoosin jo vuonna 2007 jolloin myös tasaava lääkitys aloitettiin, opettelen vasta hyväksymään sairauttani ja elämään sen kanssa. Kaksisuuntaisten hallintaryhmästä, joka kokoontuu kerran viikossa on ollut minulle suunnattomasti hyötyä. Tällä hetkellä elän masennusvaihetta, joka luojan kiitos osoittaa pienen pieniä pilkahduksia parempaan. Välillä vain olen niin epätoivoinen masennuksesta toipumisen suhteen, mutta sen olen sairauteni varrella oppinut, että mikään ei onneksi kestä ikuiseksi! Toivottavasti tästä heilahdetaan, nimittäin vihdoin ja viimein tasapainoon!



- Julia