Kun kuulin uutisen, että Iloton Ilona ja hänen miehensä saivat uuden vuokrakämpän lähipitäjästä, olin revetä riemusta! Olin niin onnellinen heidän puolestaan, betonikolhoosissa elo loppuisi ja alkaisi uusi, ihana, kodikas elämä!
Eilen olimme muuttamassa Ilonaa pienellä porukalla. Hiki virtasi ja sydän hakkasi kun kannoimme ihan vain köykäisiäkin kantamuksia kolmanteen kerrokseen: Sitä se korsteenina polttaminen teettää. Miehille osui se vittumaisin sauma: Pesukone ja iso sohva! Kihersimme Ilonan kanssa autossa, että joskus harvoin sitä on ilo olla nainen; Ei tullut kysymykseenkään, että meidän hentoiset käsivartemme olisivat hipaisseetkaan sohvankulmaa!
Kun olimme saaneet tavarat kannettua ylös, kahvittelimme kaikki kaikessa rauhassa ja Ilonan kanssa purimme keittiötarvikkeet, kirjat ja koriste-esineet paikoilleen. Kuinka voi ollakaan, että asunto muuttuu heti kodin näköiseksi kun saa pikkaisenkin omia tavaroita paikalleen. Meinasimme koriste-esineitä esille laittaessamme tikahtua nauruun, sillä melkein jokaisesta suojaan kääritystä koristeesta paljastui lintu! Niitä oli varmasti tusinan verran eri kokoisia lintuja ja yksi iso pingviini, jota ilona kuitenkaan ei suostunut myöntämään linnuksi. Böödit saivat oman parvensa kirjahyllyn alatasolle.
Myöhemmin järjestelimme (Ilona järjesteli) vaatteita paikoilleen. Vastaan tuli muistoja herättävä upea musta paljetein somistettu kihlajaismekko. Ilona huokaisikin, että milloinkahan olisi seuraava tilaisuus käyttää kyseistä mekkoa? Hyrisin mielessäni, että toivottavasti minun ja ukkoni kihlajaisissa, jos sellaiset joskus päädytään järjestämään. Ja kunhan ukko on valmis kihlaamaan minut perkele.
Puoli kahdeksan aikaan väsy rupesi painamaan jokaisen silmiä ja lähdimme kaikki kotiin. Minua oli ruvennut jo tavaroita purkaessamme kirvelemään karu tosiasia, että Ilona muuttaa. Muuttaa pois minun naapuristani! Minun luotani! Meitä on erottanut vain aita, jonka olen monta kertaa yön pikkutunneilla milloin inhimillisessä pikkupöhnässä, milloin räkä iloisesti poskella ylittänyt. Niin monet revenneet sukkahousut ovat muistona mukavista ja nauruntäyteisistä illoista! Puisto, jonka kautta olen kävellyt Ilonalle kahvittelemaan ja viettämään tyttöjenpäivää- tai iltaa. Nyt tämä kaikki viedään minulta! Ok, olen tapani mukaan hieman ylidramaattinen. Ilona muuttaa noin kahdeksan kilometrin päähän minusta. Bussit kulkevat sinne tunnin välein. Ilonalla ja hänen miehellään on käytössä auto. Voimme facen kautta olla päivittäin yhteydessä. Ei minun tarvitse tehdä tästä hankalampaa, mutta en voi tunteilleni mitään! No, okei nauran jo ääneen omalle suhtautumiselleni. Ilonan ja hänen miehensä muuttaminen tuo kaverisuhteeseen uusia kivoja elementtejä kuten yökylän puolin ja toisin! Ihan kuin pikkulikkana! Ja tulee lähdettyä kotoa vähän pidemmälle, ettei pyöri aina näissä samoissa pienissä ympyröissä, joihin niin helposti jään junnaamaan ja jämähdän. Kesällä on ihana pyöräillä katsomaan sielunsiskoa, saa samalla raitista ilmaa ja liikuntaa. Ja kaikista asioista eniten olen onnellinen, että Ilona ja hänen miehensä ynnä kissut saavat ensimmäisen yhteisen, ihanan kodin <3
- Julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti